Savonlinnan kirkkoherran virastossa, enempää kuin henkikirjoittajan
tiedostoissakaaan ei ollut minkäänlaisia merkintöjä nimestä Sorapoukama.
Lukuisten puhelinsoittojen jälkeen sitten tärppäsi. Kotkasta löytyi ainoa
tiedossa oleva Sorapoukama – niminen henkilö. Hän on nimeltään Hellin,
Ossin yli 80-vuotias sisar, jolla oli tytär myös Kotkassa. Tämän tyttären
kautta alkoi kuva Sorapoukamista ja Ossista seljetä.
Siis Ossi oli ollut olemassa ja tuo Esan löydös oli tosi !
Ossin vanhemmat hevosmies Armas ja postinkantaja Lyydia Sorapoukama
olivat aikaisemmalta nimeltään Iiman. Liekö tuo nimi viitannut heidän
asuinpaikkaansa Iittiin. Heille syntyi kaikkiaan viisi lasta, nimiltään Hellin,
Siiri, Viljo, Veikko ja Ossi. Näistä elossaovat vielä mainittu Hellin ja Yh-
dysvalloissa asuva Siiri.
Ossin lyhyt elämä oli tuolle ajalle ominainen. Hän joutui jo 13- vuotiaana
lähtemään työelämään, tehden kaikenlaisia sekatöitä. Lyhyen elämänsä
aikana muutti hän asuinpaikkaansa useasti asuen mm. Iitissä, Jaalassa
ja viimeisenä Voikkaalla, jossa hänen elämänsä päättyi 19- vuotiaana
hukkumalla koskeen.
Ossi haudattiin 05.09.1949 Iitin uuteen hautausmaahan, hauta-
paikkaan 2.200.3.1, johon tuo Esan löytämä hautaristi pystytettiin.
Kuinka sitten tuo hautaristi joutui Saimaaseen, Savonlinnan Kasinonsaaren
rantaveteen ??
Myöhemmin, Ossin vanhempien Armaksen ja Lydian kuoltua, heidät hau-
dattiin samaan hautaan , jossa Ossi jo lepäsi. Kertomansa mukaan, Yhdys-
valloissa asuva Siiri-sisar hankki hautaan heille hautakiven, johon myös
Ossin nimi hakattiin ja Ossin hautaristi joutui veljensä Veikon haltuun.
Veikko, joskus 50-luvulla ajautui työhön Savonlinnaan, Kasinolle vahtimesta-
riksi. Hänelle järjestettiin asunto Kasinonsaaren luoteiskulmassa olleeseen
rakennukseen, entiseen Kylpylaitoksen voimistelu- ja hierontataloon.
Tuon talon kivijalka on vielä nytkin siellä ja lähellä Esan sukelluspaikkaa.
Loppuosa tästä tarinasta on enemmänkin olettamusta. Veikko on tuonut ris-
tin mukanaan Savonlinnaan ja parin vuoden työjakson jälkeen lähdettyään
Savonlinnasta unohti tai jätti tuon ristin asuinrakenukseen. Kun rakennus
aikanaan purettiin pois, todennäköisesti siinä vaiheessa joku purkumies
löysi tuon ristin ja avasi mahdollisuuden todelliseen sukelluslöytöön,
viskaamalla ristin Saimaaseen.
Nyt tämä kilpi on kiinnitetty tähän kivilevyyn ja Ossin Siiri-sisaren toi-
vomuksesta olen päättänyt julistaa tämän levyn seurassamme ikuisesti kiertä-
väksi kiertopalkinnoksi- nimeltään Ossi J Sorapoukama-palkinto.
Tämä on palkinto, jonka kulloinkin seuramme puheenjohtajana toimiva
henkilö luovuttaa vuodeksi kerrallaan, myöhemmin laadittavien sääntöjen
perusteella sukeltajalle, joka on tehnyt ”vuoden sukelluslöydön”
Palkinto jaetaan tänä iltana ensimmäisen kerran. Saanko pyytää sinua Esa,
koko tämän prosessin käynnistäjänä noutamaan Ossi J Sorapoukama-
palkinnon ja säilyttämään sen vuoden 2002 ajan.
Seppo Parviainen ( tarina esitettiin ensimmäisen kerran 20.09.2002, seuramme 30-vuotis-
juhlassa )
paluu
alkuun